Tänään oli viikon toinen Easypäiväni. Ulkona vihmoi lunta ja pakkasta oli pari astetta. Silti kun menin hakemaan Easya sisään niin se näytti siltä ettei kiinnosta tulla. Ei aikomustakaan tulla portille vastaan. Kun kerrankin oli valoisaa eikä kiirettä niin kävin katsomassa sen kavionjälkireitin tarhassa. Oli se reunoja myöten kävellyt. Kun tulin takaisinpäin niin hevosen ilme oli muuttunut ja se katseli puuhiani että mitä ihmettä sä oikein teet. Ponnyakutenia on taas vahdattu, joten kiersin vähän lähemmäs heppaa etuviistosta. Sitten pysähdyin ja vähän kääntyilin. Tässä vaiheessa oli uteliaisuus jo voittanut ja hepo tuli luokse. Erävoitto. Eikös se niin mene että hevosta ei haeta vaan sen tulee tulla luo. Vai luinkohan tuon aina luotettavasta ht.netistä?

 
Maneesiin ehdittiin nyt hyvissä ajoin ennen tunteja. Tämän päivän suunnitelma oli kiusata ratsu kunnolla töihin ja saada sisäpohje ratsastettua kumpaankin suuntaan läpi. Varmistamaan tätä pistin kannukset jalkaan. Ensimmäinen iloinen asia oli maasta löytynyt joulukuun alussa kadonnut esteraippani. Alkuun meillä oli heppaseuraa mutta noin vartin jälkeen jäätiin keskenämme maneesiin. Tällä kertaa alkukäyntien jälkeen aloitin työskentelyn käynnissä. Reippaasti eteen ja asetus kuntoon. Kulmissa taivutus. Näin alkumatkasta ratsulla ei vielä ollut menovinkeitä, joten ravirikkoja ei tullut. Vähän piti houkutella vauhtia mutta meni alkunotkistelun jälkeen ihan mukiinmenevästi.
 
Pyöreää siirtymistä ei tullut nytkään mutta ravissa ratsun sai kivan äkkiä kuulolle. Pyöriteltiin ympyröitä kumpaankin suuntaan ja etsin asetuksia läpi. Vähän puski sisään ympyröillä. Kun jäätiin yksin maneesiin niin avonainen puomiluukku vähän kammoksutti ja siitä liirattiin kaukaa ohi. Otin volttailun lähestymistaktiikaksi ja voltit huomaamatta menivät lähempää ja lähempää ja sitten luukun ohikin. Sen jälkeen siinä ei ollutkaan enää mitään pelättävää.
 
Välillä piti käydä alas selästä sulkemassa maneesin ovi maastoilijan perästä. Samalla piti sitten taas vähän maastakäsitellä. Sain pienen houkuttelun jälkeen Easyn ravaamaankin vierellä. Mutkittelukin onnistui hyvin niin kauan kunnes oli turpa kohti ovea ja hepo rupesi kiihdyttämään.
 
Laukkatyötä mentiin keskiympyrällä tovi kumpaankin suuntaan. Ensin vasen kierros, josta puski vähän ovea kohti ulos. Kertaalleen tuli pukki, toisella kerralla epätoivottu laukanvaihto. Kun sitten yritin myöhemmin pyytää vaihtoa samassa kohdassa niin ei onnistunut. Vaihdettiin sitten laukka noin yhden raviaskeleen kautta. Laukka oli kumpaankin suuntaan kivan koottua ja rullaavaa. Yksi tunnin huipuimpia hetkiä oli kun oikeasta laukasta olin siirtymässä käyntiin. Hepo hidastikin niin hyvin että otin seis. Tosi sujuva ja omasta mielestä laskeutuva pysähdys, johon meni max 2 askelta eikä ravia tullut omasta mielestä ollenkaan väliin. Palkinnoksi hepo sai kävellä hetken pitkillä ohjilla.
 
Loppuun tehtiin vielä vähän ravityötä ja yritin saada venyttämään eteen alas. Ohjaa sai antaa enemmänkin ja venytti mutta tuntuma rupesi karkailemaan ja meno oli vähän epätasaista. Pää nousi ja laski aina hetkittäin. 
 
Tunnustan että tänään rupesi leikityttämään kun kukaan ei ollut näkemässä. Päätin kokeilla että pääsenkö satulasta käynnissä alas. Kun heilautin jalan takakaaren yli niin Easy pysähtyi kuin naulittuna että mitäköhän tuo pöhkö nyt häärää. Ei siis onnistunut. Hyvin pysyi tänään aloillaan myös selkään kavutessa. Lopuksi käveltiin vielä vähän ja keräsin kakat samalla. Pitihän sitten vielä ottaa muutama raviaskelkin maasta. Sen jälkeen hepo toimi talutettaessa melko unelmasti. Kuunteli, seurasi ja oikeasti pysähtyi kohdalle eikä kiirehtinyt rinnalle tai ohi kuten yleensä.
 
Kuvittelin taas treenanneeni rankasti mutta tunnin aikana hepo oli pikemminkin kuivunut kuin hionnut.
 
Ongelmia:
pelottava puomiluukku
1 pukki
 
Parannusta:
hieno siirtymä laukasta seis
hepo työskenteli kivasti
lopussa taluttui huipusti