Tänään ratsukseni osui Nanna. Tälläkin nyt ekaa kertaa. Ennen tuntia kysyin että onko se reipas niin vastaus oli jotain että päivästä riippuu. Päätin kuitenkin laittaa kannukset ja kyllä kannatti. Tallissa Nanna käyttäytyi moitteettomasti. Suitsia laittaessa ekalla kerralla kuolaimet jotenkin lipsahtivat suusta huomaamattani. Kyllä taas nauratti kun yritin laittaa turpahihnaa kiinni ja ihmettelin että missä kuolaimet ja ne roikkuivat pään alla.

 
Kelinä oli +10 ja aiemmin päivällä satoi. Varmaan sateen uhan takia oltiin sitten maneesissa. Kenttä olisi ollut kuitenkin ihan ok ja aurinkokin rupesi pihalla paistamaan. Ratsukoita tunnilla oli 8. Alkukommenttina tuli että Nannakin tuli nyt tunnille kun on ollut viimeaikoina ihan hyvä ja enköhän mä sen kanssa pärjää. Kysyin että mitä se sitten tekee kun ei ole hyvä. Kuulemma jää keskelle jäkittämään. Aika tahmeaa oli meidän meno alusta lähtien. Oma ovela suunnitelma oli että laitan hepon heti alkutunnista liikkeelle niin menee lopputunti helpommin. Se oli huomattavasti helpommin mietiskelty kuin toteutettu. Alusta asti mielestäni vaadin Nannaa liikkumaan ja käytin tylysti raippaa ja kannuksia jos mitään ei tapahtunut. Ja yleensä ei tapahtunut. Askellaji oli se mitä vaadin mutta tahmaista. Alkuverkassa oikea laukka ei meinannut aluksi nousta millään ja pienimmästäkin hidasteesta (joku edessä tai liian tiukka kääntäminen) hepo tiputti raville. Rumaa piiskausta siis.
 
Koko tunti mentiin urien sisäpuolella ja heti alkuun nostettiin jalustimet kaulalle. Tehtävänä mentiin ensin käyntiä suoraan oikeassa kierroksessa, ulos asettaen. Meidän asetukset ei olleet kovin hienoja. Tänään sain kyllä vääntää melko rauhassa ilman kommentteja. Sitten asetettiin sisään ja sitten tehtiin avoa pitkillä sivuilla. Voltteja ei nytkään tehty alkuun. Eli avoja jo neljännen open ohjauksessa, tänään ei tullut teoriaopastusta. Sitten sama harjotusravissa. Kammottavan tahmeaa vaikka kuinka yritin käyttää pohkeita ja vaikka mitä. Enkä tyytynyt mateluun vaan ainakin lyhyillä sivuilla piti sitten liikkua reippaammin eteen. Kaameaa puurtamista koko tunti. Avo oli aika onnetonta tähän suuntaan, luulisin. Lavan karkaamisesta tuli sanomista. Lopuksi ravista laukannostoja ja tarkoitus oli saada hevonen laukkaamaan suorana kahdella uralla. Tai pään ja kaulan asento oli kuulemma ihan sama kunhan jalat menisi kahdella uralla. Oikea laukka ei meinannut nousta millään. Vasenta tuli vaikka kuinka monesti ja laukka hyytyi raville helposti. Reipasta laukkaa ei todellakaan näkynyt.
 
Opelta kommenttina tuli että jos hevonen ei liiku niin olen tehnyt liian vähän hommia. Siinä vaiheessa rupesi jo suututtamaan mokoma jumittava kaakki. Harvoin kiivastun selässä mutta nyt Nannan laahustaminen rupesi rassaamaan. Kun rupesin mätkimään sitä vähän kovemmin raipalla niin vauhti parani. Ei todellakaan mitään nättiä ratsastusta vaan tuntui siltä että hevosesta tulee muhennosta kun niin joudun sitä potkimaan ja mätkimään. Puristamaan ei saa jäädä enkä tunnusta jääneenikään. En tiedä oliko istunnassa sitten vika vai eikö Nanna oikeasti tahtonut liikkua paremmin eteen ja nauttia vähän pidempiä hetkiä siitä että kuski olisi tekemättä mitään.
 
Toiseen suuntaan meni helpommin. En tiedä oliko vasen Nannan parempi kierros vai tuottiko tehty työ tulosta. Asetus ulos ei edelleenkään ollut kovin hieno mutta käyntiavot meni omasta mielestä jo siedettävästi. Nyt tajusin seurata menoa peileistäkin sitten kun niistä näki jotain. Tämä oli hyvä tapa käyttää peilejä: ensin takapuolituntumalla puoleen väliin ja sitten rupesi näkemään peilistä että miten menee oikeasti ja sai korjattua tarvittaessa. Jyrkkyyden kanssa oli vähän säätämistä. Ravissa meno oli edelleen hidasta mutta väliin tuli jo vähän vähemmän hitaita pätkiä kiivastumisen seurauksena. Ainakin ratsu meni tasaisesti ja pitkiä pätkiä pyöreänäkin. Vasen laukka oli huomattavasti helpompi ja se nousi ihan normaaleilla pohjeavuilla ilman raippaa. Laukassa hepo kyllä meni ihan banaanina takaosa sisällä. Tunsin sen takamuksessani ja näin välillä peilistäkin. Yritin suoristaa avolla, ei mitään toivoa. Krista käski vasta-asettaa ja se toimi hetkittäin kun sain laukan pysymään yllä ja asetuksen läpi. Aikamoinen hidastusautomaatti tuo hepo kyllä oli. Loppuraveissa sentään meni ihan ok eteen.
 
Ei ollut todellakaan mikään lempituntini saatika lempiratsuni. Hommia jaksoin sentään puurtaa tiiviisti koko tunnin ja samantien satulasta päästyäni kyllä huomasin että nyt sattuu jalkoihin. En tiedä miten tuo hepo olisi pitänyt piiskata pystyyn alkutunnista vai mimmoisilla piikkikannuksilla sitä olisi pitänyt hoputtaa mutta nyt meno oli aika vaatimatonta. Itse vastaisin kysymykseen Nannan reippaudesta että patalaiska. Sekä Nannan että itseni takia toivon että meidän tiet ei kovin usein kohtaa. Seuraavalle kerralle voisin ottaa puusta loikkaavan puuman lautasille raapimaan vauhtia.
 
Ongelmia:
Nanna oli patalaiska
pohkeet, kannukset ja raippa eivät paljoa vaikuttaneet
avot meni aluksi sinnepäin
oikea laukka ei meinannut nousta, aluksi ei laukka ollenkaan
vasemmassa laukassa oli ihan vino
kuski hermostui, ei tapahdu kovin usein
 
Parannusta:
kiltti hoitaa
tasainen ja pyöreä välillä