Pitkästä aikaa kisapäivä Aaltokankaan harkkaestekisojen merkeissä. Yllättäen tarjolle saapui toinenkin kisaratsu, nimittäin vuokraheppani. Omistaja kysyi tahtoisinko hypätä hepalla 60 cm ja samalla verkata ratsun valmiiksi. Minuahan ei tällaisiin tarvitse houkutella vaan lupasin lennosta. Se, etten ole hepalla koskaan hypännyt rataa saati oksereita ei ole este. Nythän alla on kuitenkin ratsu, jolla olen joskus hypännyt eli en rikkoisi periaatteitani vastaan. Kisat jouduttiin siirtämään maneesiin sateisen alkuviikon takia. Kenttä oli turhan vellinä. Pihalla oli pilvinen +9.
 
Meidät oli epähuomiossa laitettu vikaan luokkaan, joten sain itse vaikuttaa että hypättiin vasta luokan lopussa ettei hepolle tulisi liikaa odottelua välissä. Omistaja ystävällisesti laittoi ratsun valmiiksi ja toi paikalle. Yllättävän paljon jännitti vielä siinä vaiheessa kun loikkasin kyytiin. Verkassa hepo viskoi päätään muutaman kerran ja esitti sitten hyvin vauhdikasta menoa. Kääntyi hyvin mutta hidastamisen kanssa oli vähän niin ja näin. Verkkaesteistä päästiin kyllä yli, vaikka ainakin eka hyppy oli kuskilta ruma. Välillä hypättiin hirveällä kaahotuksella, tuli sentään testattua että yli menee eikä kiellä vaikka vauhtia olisi liikaakin. Väliin sain onneksi rauhallisempiakin pätkiä. Ekana verkkahyppynä hypättiin ykköspystyä. Lopuksi hyppäsin sen vinoonkin. Ekalla yrityksellä tippui, tokalla pysyi ylhäällä. Seuraava verkkaeste oli kakkosokseri. Sitä ei hypätty vinosti vaan joitakin suoria hyppyjä. Hepo ponnisti mieluummin vähän läheltä kun kaukaa.
 
Verkkahyppy vinoon. Kuvasta kiitos Annelle,
 
Omaa vuoroa odottaessa ei enää jännittänyt hirveästi. Syke oli kuitenkin 125 paikkeilla pelkästä kyydissä olemisesta. Lähdettiin siis vikana matkaan, meidän jälkeen hyppäsi vielä yksi poni luokan ulkopuolella. Luokka alkoi vasta kuudelta kun kisat alkoi jo kolmelta, meidän vuoro oli kolmannen verkkaryhmän lopussa, lähempänä seiskaa. Rataan kävin tutustumassa jo kasausvaiheessa ja luokan alkaessa sitten uudestaan. Siinä vaiheessa suunnittelin meidän tiet ja päätin antaa yleisölle jännitystä ja nähtävää. Pohdin tiukkojen ja extreme-tiukkojen teiden välillä ja päädyin jälkimmäiseen.
 
Arvosteluna oli A.2.0 eli tarkoituksena puhdas ja alusta asti hyvin nopea. Esteitä radalla oli 9, tässä vaiheessa vitonen oli vielä pelkkä b-osan okseri. Kovin pitkiä suoria ei ollut vaan kaaria ja käännöksiä. Tämän radan nopeus tuli tiukoista kaarteista. Alla tulkintani ratapiirroksesta. Välit kakkoselta kolmoselle ja kutoselta seiskalle olivat n. 21 metriä. Suunnittelin siis hyppääväni nelosen vinosti, kaartavani ennen kakkosta ja tekeväni erittäin tiukan kurvin vitoselle ennen a-osan ekaa tolppaa. Siitä olisin jatkanut nelosen ja kutosen välistä kutoselle. Seiskalta sitten tietysti kakkosen sisäpuolelta kasille. Este 3/9 oli portti.
 
Ratapiirros, oma tulkinta. 60 cm luokassa puuttui vielä 5a.
 
Radalla Easy meni lujaa mutta oli kuitenkin suht hallussa. Kääntyi hyvin mutta olisi voinut kääntyä vielä paremminkin, sillä extreme-käännös ei onnistunut vaan kierrettiin 5a:n eka tolppa ja kutoselle kierrettiin nelosen takaa. Toisaalta kasilta ysille kurvissa pelotti että mennään nurin. Hepo oli mielissään menossa ja piti puomit paikoillaan. Ensimmäinen rata Easyn kanssa meni 45,5 sekunnissa ohi ja tällä tuloksella voitettiin luokka. Kakkoseen oli neljän sekunnin kaula ja oltiin jopa luokan ulkopuolella hypännyttä poniakin nopeampia. Ratsukoita luokassa oli 21.
 
Hienosti hypätty. Kuvasta kiitos Annelle.
 
Ratsu sai ruusukkeen ja päästiin johtamaan kunniakierrosta. On se vaan niin mukavaa. Sitten luovutin hepan omistajalleen ja rupesin jännäämään seuraavaa rataani.
 
Ja taas yksi tällainen kuva esteiltä. Kuvasta kiitos Annelle.