Lauantaina päästiin muutaman kuukauden suunnittelun jälkeen issikoimaan Yli-Iihin. Porukkaa otettiin autollinen mukaan eli kaikki issikat hommiin. Etukäteen innokkaita Nisseilijöitä oli vaikka kuinka mutta lopulta se sitten päätyi taas mulle. En valita. Pitäisi vissiin käydä paljon useammin että saisi ne loputkin joskus testattua.

 
Nisse antoi viimeisenä nätisti pihalta kiinni, varsinkin kun oli ruohoa houkuttimena. Harjaus, kavioiden putsaus ja satulointi sujui tosi nätisti. Kelinä oli puolipilvinen +17. Taktisesti kaikki muut jättivät kuvausvälineensä matkasta ja itellä oli vaan videokamera, jolla tulee kökköjä kuvia.
 
Tällä kertaa mentiin pihalta alakautta sillalle. Siinä oli jo jänniä ala- ja ylämäkiä ja yksi oja. Toisella puolella jokea mentiin ensin edelliseltä reissulta tuttua hiekkatietä. Mennessä piti taas testailla koululiikkeitä ja tein pohkeenväistöä käynnissä ja töltissä. Nissen pää yritti taas kenottaa oikealle mutta nyt keksin miten saan sen kenottamaan myös vasemmalle. Suoraan meneminen oli hankalinta. Nisse oli ihan asiallisesti eikä poistunut auringonlaskuun vaikka laukkapätkillä päästeltiinkin niin lujaa kuin hevosista lähtee. Maiskuttelu tehosi tämän kanssa. Mutta edelleen issikoiden kiitolaukka ei huimaa puokkien jälkeen.
 
Seuraavaksi mentiin viereistä hiekkatietä ja sieltä löytyi vaihtelevaa maastoa metsästä suohon. Jännintä oli ojien yli loikkimiset. Hepoja on monesti loikitettu maasta ojien yli mutta nyt pysyttiin selässä. Etukeno oli välillä itellä alamäessä turhan jyrkkä mutta onneksi oli harjaa josta pitää kiinni. Possujunassa mentiin reippaammat pätkät, käyntiä pikemminkin parijonossa. Muutaman kerran Nisse uhitteli takana tullutta kaveria kun turvaväli jäi liian pieneksi. Toisia suvaitsi lähempänä kuin toisia.
 
Puolessa välissä reissua oli evästauko ja siihen väliin sattui pieni sade. Meinasi tulla vilu. Siinä vaiheessa vähän huoletti ettei ole takkia mukana. Keli onneksi parani kun päästiin taas ratsaille. Samaa reittiä takas ja yllättävän äkkiä meni neljän tunnin reissu. Palatessa muu seurue rupesi temppuilemaan ratsujensa selässä ja meni pätkät naistensatulassa. Ite uskalsin testata sitä vasta pihalla. Ensimmäinen ongelma oli saada jalka kaulan yli. Siihen paras keino oli näemmä päästää ohjat pitkäksi ja käskeä Nisseä että pää alas. Seisoi ihan nätisti. Sitten meidät maiskutettiin vauhtiin ja esitettiin muutama kierros menoa pihalla, ensin käynnissä ja sitten töltissä. Jalan sain samalla lailla takas omalle puolelleen käskemällä pää alas. Minä naistensatulassa: http://heppajutut.kuvat.fi/kuvat/videot/Omia%20leffoja/Nissella_naistensatulassa.mpg
 
Minä ja Nisse. Kuvaa varten kummallinen etukeno. Tämän kuvan nähtyäni ymmärrän kommentit että vasenta kantapäätä ei tarvi painaa niin alas. Kuvauksesta kiitos Tiinalle.