Ekan radan jälkeen olo oli nyt paljon luottavaisempi kun pääsin tutun ratsun kyytiin. Selkäänmeno oli edelleen vähän kivuliasta mutta vauhdissa kivut unohtuivat. Ysikympissä arvosteluna oli A.2.0 ja esteitä 8. Ratsukoita luokkaan osallistui 11. Ratapiirrosta pitkään sihtailtuani ei sieltä oikein fiksuja oikoreittejä löytynyt. Yksi kelvollinen oli kolmoselta neloselle mutta seiskaa siirrettiin siten, että linja meni tukkoon. Päätin sitten tehdä fiksut tiet ja pelata itselleni nollan. Radan kävelin vielä ennen kyytiin menoa. Omistajalta tuli vinkkiä että varsinkin ennen vitosta (okseri) kannattaa olla hyvä laukka ja pohkeet kiinni.

 
Tulkintani ratapiirroksesta. Seiska on vesimatto ja palmut ja kukat oli laitettu kasille.
 
Verkassa Easy oli innokas itsensä. Mutta toisin kuin aiemmin kun oli semmonen olo että hepo lähtee käsistä niin nyt tiesin miten sitä pitää käsitellä. Istua rennosti alas, hengittää syvään, myödätä ja jos hepo silti kiihdyttelee niin kääntää voltille. Täpinöissään oli hepo menossa mutta olo oli semmoinen että ohjaus on hallussa. Hitusen kiertelin esteiden ympärillä niitä näyttämässä. Tiukkoja kurveja olisin voinut testata vielä enemmänkin.
 
Ekana verkkaesteenä hypättiin kutonen eli penkkipysty vähän matalampana oikeassa kierroksessa. Easy otti siihen ekalla kerralla päivän suurimmat tuijotukset ja hetken jo epäilin että kieltääkö se. Päästiin kuitenkin yli. Hyppäsin sen sitten isompana varmuuden vuoksi kahdesti eikä mitään ongelmia enää ollut. Seuraava verkkaeste oli kakkonen. Kertaalleen mentiin porttipystynä ja toinen hyppy okserina. Huutelin katsomoon että kannattaako enää hypätä. Vastaus oli että miltä tuntuu. Ajattelin että meni tarpeeksi hyvin ja jätin verkkahypyt siihen. Ilokseni huomasin että omasta mielestä pohkeet pysyi hyvin kiinni tänään.
 
Lähtövuoro oli kolmantena, joten ehdin tovin kävellä pitkin ohjin. Se on ehkä jännittävintä aikaa kisoissa joka kerta. Oman vuoron koittaessa huolehdin ensin portin kiinni ja tein laukkavoltin alle ennen kuin suuntasin esteille. Easy meni innoissaan. Muistin tehdä puolipidätteet ja pitää pohkeet kiinni. Hepo ei tuntunut epäröivän yhtään vaan pikemminkin pääsi vauhtiin. Kaarteet mentiin tiukemmin kuin olin ajatellut mutta tajusin kyllä että saadaan nopeampi aika. Vähän huoletti ennen vitosta kun tultiin sillekin hieman vinosti. Hepo ponkaisi kuitenkin hienosti yli. 6 laukkaa jäi väliin vähän ahtaaksi. Laskin kyllä välit mutta aivot ei paljoa metrimääriin tänään kommentoineet. Vesimatolle kiersin varman päälle uran kautta kakkosen takaa ja sen jälkeen nelosta ja vitosta ulkokautta hipoen kohti kasia. Kasin alla oli kukat, ympärillä palmut ja esteessä uudet vihreät puomit. Silti hypättiin se vähän vinoon ja heti esteen jälkeen käänsin tiukasti oikeaan maalilinjan yli.
 
 
Hepon reippaus riitti toiseen sijaan. Voittajalle hävittiin noin sekunnilla. Eniten mielissäni olin siitä että koen olevani valmis tälle tasolle. Esteet ei selästä tuntuneet yhtään liian isoilta tai meno muuten hankalalta. Sininen ruusuke oli tälle tunteelle hyvä vahvistus. Laskujeni mukaan tämä oli elämäni viides 90-rata kisoissa. Eipä mennyt Easylla yhtään pöllömmin kun sai tästä luokasta 2 ruusuketta. Kolmannet estekisat mulla Easyn kanssa ja tähän mennessä kaikista on tullut sijoitus (eka tai toka).