Kelinä n. +23 ja aurinkoista. Ihan lopputunnista tuli vähän pilviä. Ratsastajia oli paikalla huimat 2. 2 päivän maastoestekurssi muuttui matkalla 1,5 tunnin ratatreeniksi. Ei haitannu. Remppa oli telonu itteään vinkassa muttei onneksi kovin pahasti.
 
Alkuverkkana mentiin samanlaista puomi, kavaletti, puomi -jalkojennosteluharjotusta kun tiistaina Aaltiksella. Kavalettipuoli ravissa ja toisella puolella 3 maapuomia laukassa. Alkuun meni vähän veltosti mutta parani. Sit kevyessä istunnassa sama. Sen jälkeen mentiin ristikkoa ja pientä okseria (n. 60 cm) lähestymisharjotuksina. Piti laskea 3 askelta ennen hyppyä. Suurimman osan meni ok, mutta jonku verran lipsahduksia (neljä, oho) ja kaukaa hyppyjä (kaksi, loikka) tuli.
 
Sitten tehtiin kääntöharjoituksia vähän samaan malliin kun miten muksautin itteni kisoissa alas. Tällä kertaa kääntö esteeltä oikealle pelottavasti kohti aitaa sujui hyvin. En ihan tarkkaan muista miten käänneltiin siinä alussa. Sen jälkeen mentiin rataa: 6 estettä oli kentällä ja kaikista oli tarkoitus mennä yli. Ensin oikeassa laukassa pysty, helppo käännös vasemmalle, pitkä lähestyminen ja okseri, kaarto vasemmalle ja portti, oikealle kaarre, pysty, vasemmalle pään kautta ja tiukahko kaarre vasempaan tynnyripystylle, oikealle ja pitkähkö lähestyminen tuoliesteelle. Mulla ja Rempalla estekorkeus oli n. 85 - 105 cm. Tarkotus oli keskittyä pitämään sama laukan rytmi koko ajan, myös kaarteissa. Ekalla kerralla Remppa tuntu vähän tahmealta mutta meni kivasti kaikista yli. Parille vikalle tuli vähän hassumpi hyppy. Kristan mielestä ihan ok muttei mikään uusintavauhti. Taidettiin mennä vielä toisen kerran tähän suuntaan. Sit vaihdettiin suuntaa ja sama juttu käänteisessä järjestyksessä. Edelleen pahin tie oli tynnyriesteelle, muut suht helppoja. Mentiinköhän se 2 vai 3 kertaa, joista 2 vikaa mentiin putkeen. Ihan vika este tippu kun meillä rupesi jo vähän hyytymään. Ihan jees muuten. Okseri tuntu aika isolta, se tais olla 105 cm.
 
Sit treenattiin baanalaukassa esteen ylitystä. Tuoliesteelle niin haipakkaa kun tuntuu että hepo saa nostettua jalkojaan. Yritin laskea askeleet esteelle mutta menin jotenki jumiin. Hypättiin pari kertaa kumpaankin suuntaan ja vissiin tokavikalla kerralla tiputti, puolipidätteen puutosta kai. Mukavan reippaasti Remppa siitä meni mutta tuntu että varastossa ois ollu vielä paljon lisää nopeutta.
 
Sen jälkeen tehtiin vielä erittäin tiukkoja kääntöharjoituksia ja sit Remppa jo mukavasti imi esteille. Ensin pysty tallia kohti, ennen okseria oikealle, pysty kentän takakulmaa kohti kuten aluksi ja sen jälkeen tiukka oikea, tynnyrieste, tiukka vasen ennen okseria ja lähes u-käännös portille. Esteillä korkeutta n. 80 - 100 cm. Remppa loikki esteistä kyllä hienosti yli vaikka ohjaamisessa oli välillä puutteita. Kerran lähes tipahdin valtavan loikan jälkeen ja Krista huusi vaan että jatka ja siitähän me sitten jatkettiin vaikka itseni kokoamismatkaa oli alle 15 metriä ennen seuraavaa estettä. Tiet portille oli myös tosi tiukkoja, n. 3 - 5 metrin säteellä ja tosi lyhyellä lähestymisellä. Itehän en hevosena enää ois hypännyt mutta Remppa meni.
 
Loppuun tuli vielä harmillinen tipahdus kun ei käännyttykään tokan jälkeen oikealle vaan piti mennä vasemmalle. Sen piti olla meidän viimenen hyppy mutta tuli sitten kaksi lisää tipahduksen takia. Jalustinkumi irtosi taas, etsin sen mukaan ja loikkasin takas kyytiin, mahdoinko olla puoltakaan minuuttia pois satulasta. Sitten uusintakierros eka ja toka ja vasempaan ja sit meni ok. Selvästi kurvitiedottamisessa on vielä paljon parantamista. Sitten vetelin hangonkeksihymy naamalla kun meni muuten niin hyvin. Yleisö kentän laidalla kauhisteli meidän (Delfi hyppäsi isompia) estekorkeuksia ja kääntöreittejä.
 
Loppuverkkana käytiin vielä rämeiköllä vähän polskimassa. Vettä oli syvimmillään hevosia n. mahan alle. Vähän ravattiinkin ja tietty kengät kastu läpimäriksi. Kivaa oli. Tosi huippu tunti kaikkinensa vaikkei mitään ihania onnistumisen elämyksiä tullutkaan. Varjona tän riemun päälle tuli tieto siitä että Remppa on varattu ja jos se menee ostotarkastuksesta läpi se vaihtuu yksäriksi. Kelläs mä sit kisaan?
 
Krista kommentoi meidän menoa että mun suurimmat ongelmat on mun itteni ja istuntani kanssa. Kun lakkaan könöttämästä eteen ja saan jalat takaa eteen niin voin olla kyydissä vaikka mimmosissa hypyissä ja sit hyppäisin helposti metriäkin vaikka millä hepalla. Sitä odotellessa siis. Treenatahan sitä pitäisi. Mutta puolessa vuodessa edistystä on kuulemma tapahtunut roimasti.
 
Loppuhoitamisessa Remppa heittäytyi hankalaksi eikä meinannu mennä pesupaikalle millään. Tällä kertaa Riikankaan auktoriteetti ei siihen heti auttanut vaan aika pitkään saatiin taistella.
 
Ongelmia:
en tiedota tarpeeksi hevoselle
könötän etunojassa
paljon vääriä laukkoja ja kuskilla ongelmia osata korjata askeleessa
Remppa hyppäsi monesti oikeasta laidasta, lopun kääntöharjoituksissa vähän mistä sattuu
 
Parannusta:
hyppäsi hyvin mitä ihmeellisimmistä paikoista
tiputettiin vähemmän esteitä kun yleensä