Tänään olin vähän eri asenteella liikkeellä kun viimeksi. Nyt päätin että minähän ratsastan vaikka tulis mimmonen luikero ratsuksi. Kovin pahaa vääntöä ei onneksi ollut kun menin nyt tokaa kertaa Apsalla. Oli parantunut edellisestä kerrasta huimasti. 4 kk tuntityöskentely on saanut hevosen ymmärtämään perusavut ja vähän asettelemaan jalkojaan paremmin.

 
Ratsastajia oli tunnilla tällä kertaa täydet 6. Kelinä oli sateinen +11 mutta onneksi vettä ei tullut kaatamalla, kuten pelkäsin. Pientä tihkua ja hetkittäin jopa kuivaa. Kenttä oli kuitenkin aika lälly ja lätäkköinen. Omassa alkuverkassa testasin väistöjä ja hitusen avoakin käynnissä. Apsa toimi kivasti mutta ei ollut kovin herkkä pohkeille. Välillä tuntui etten saanut mitään reaktiota. Kouluraippa olisi ollut siinä parempi takajalkojenkin herättelijä kuin estekeppi. Ravissa kääntyi ihanan helposti volteille verrattuna edelliseen kertaan. Huomattavaa kehitystä on tapahtunut.
 
Alkuun mentiin puomeja ravissa, olikohan niitä jopa 6 peräkkäin. Pientä marmatusta päästin että keljua olla estetunnilla koulusatulalla. Puomit meni ihan ok, aluksi Apsa vähän kiihdyttelikin loppua kohti. Sain hepan kuitenkin ihan hyvin haltuun ja mentiin suht siististi. Kevyessä istunnassa oli vähän huteraa. Sitten sain onneksi vaihtosatulan ja laitettiin Apsalle Madonan (ei niin täydellinen sekään) satula. Taisi se kuitenkin vähän parempi olla. Ja sitten uudellakin satulalla puomien yli. Laukassa välit oli suht ahtaat, joten sai mennä aika koottua laukkaa. Muutaman kerran levähti pitkäksi tai tippui raviin mutta sain korjattua tosi hyvin. Onnistumisprosentti oli yli 50. Hyvä me :)
 
Siinä vaiheessa tunnista oli mennyt jo yli puolet. Sitten puomien joukkoon nostettiin pysty, n. 65 cm. Ensin oli 4 puomia, pysty ja sitten vielä puomi. Ekalla kerralla taidettiin taas mennä vähän lujaa mutta Apsa ei tehnyt mitään ihmeellistä, ei loikkinut mistä sattuu ja ohjautu hyvin. Siitä oli hyvä parantaa. Kristalta tuli noottia mun käsistäni että miksi mulla on kädet polvissa. Sitten piti ihan tietoisesti nostaa käsiä ylemmäs, sillä eihän ne mun mielestäni mitenkään alhaalla olleet. Parani sillä taas kovasti ja esteellä myötääminen helpottui. Koska meitä oli kuitenkin 6 hyppääjää niin hyppyjen määrä ei tänään ollut mitenkään huima. Sanoisin että alle 10. Samaa tehtävää mentiin koko ajan eikä esteen korkeuskaan tainnut muuttua. Tällä kertaa olisin ite voinut loikkia vielä muutaman hypyn kun rupesin saamaan siihen hyvää tuntumaa. Mutta kivasti meni näinkin. Apsan kanssa suurin ongelma oli saada nostettua se laukka, kumman halusin. Vääriä nousi aika paljon. Muutaman kerran piti volttailla laukka oikeaksi. Tunnustan kyllä että siinä vaiheessa omat nostot ei olleet enää kaikista kauneimpia vaan yritin vähän kuin heilauttaa hevosen oikeaan laukkaan painolla ja johtavalla ohjalla.
 
Tunnin lopuksi tuli kehuja että tänään ratsastin hyvin. Pidinkin hevosen hallussa ja korjasin heti jos se teki jotain omiaan. Onneksi suurempia mielipide-eroja ei ilmennyt. Sanoisin että meni aika helposti. Erittäin helposti jos vertaan edelliseen kertaan Apsan kyydissä(http://heppajutut.vuodatus.net/blog/2514612/janskatysta-paalleen-alas-ja-hurjia-sykelukemia/) ja paljon helpommin verrattuna viimeviikkoiseen Lusiin (http://heppajutut.vuodatus.net/blog/2651790/hankalahkoa-esteiden-ylittamista-ja-ohittamista/).
 
Ongelmia:
kädet laskeutu liian alas polviin
oikea kantapää ei pysy alhaalla
nousi paljon vääriä laukkoja
 
Parannusta:
korjasin hyvin
meni helposti ja kivasti