Yhden välipäivän maltoin olla pois tallilta ja parannella selkääni. Tiistaina arvoin pitkään että pistänkö viestiä aletunnista. Muutaman tunnin jahkailun jälkeen tulin siihen tulokseen että selkä on tarpeeksi hyvänä ja jalatkin nousee jo paremmin. Luulin päätyväni entiselle omalle tunnilleni mutta viesti tulikin että tule klo 19. Tallilla listassa luki Ruuti mutta se oli tuplabuukattu toisellekin ratsastajalle. Lopulta vaihtoehdot olivat Ruuti ja Tellu ja saimme valita. Mulle tuli sitten Tellu. Enpä ollut sillä taas koulukisojen jälkeen mennytkään. Keli oli 6 astetta pakkasella.

 
Toivoin mielessäni ettei mitään kovin pomppuisaa tulisi, sillä selkäni ilmoitti heti ratsailla että vähän juilii sittenkin. Eipä menneet toiveet kohdilleen sillä alkuverkan jälkeen nostettiin jalustimet ylös. Minäkin sinnikkäästi. Alkuverkassa hepo oli vähän kiireinen ja hyvin jäykkä. Opelta tuli kommenttia hepan jumppaamisesta mutta itse menin vähän puoliteholla. Vasta ratsailla selvisi sekin, että mennään puomeja.
 
Puomitehtävä aloitettiin ravipuomeilla ja välissä piti siirtyä käyntiin. Liian helpon näköistä kuulemma ja väliin lisättiin vielä yksi puomi. Kaikkien puomien yli ravilla ja väleissä käyntiä muutama askel. Alkuun Tellu kiirehti. En saanut sitä kovin nopeasti käyntiin ja kun myötäsin niin se lähti kiihdyttelemään takaisin raville jo siitä. Ope suositteli volttailua toiselle pitkälle sivulle. Itse tein mieluummin siirtymiä käyntiin. Käynti oli selälle kivempaa ja siirtymät helpottivat puomitehtävää. Ratsukoita tunnille oli vissiin epähuomiossa päätynyt 10, joten aika ahdasta oli. Loppuun siirtymät parani ja päästiin käyntiin jo pari metriä puomien jälkeen. Käynnissä pysyminen vaati edelleen vähän malttia Tellulta.
 
Arvelin että laukat ois menty samalla linjalla mutta pieleen meni ja meidät laitettiin ympyröille. Jäin oven päätyyn ja meidän ympyrällä oli 3 heppaa. Kertaalleen kierroksen aikana ylitettiin maapuomi. Alkuun vasemmassa kierroksessa harjotuslaukkaa. Taas kun en keskittynyt ponnistuspaikkoihin niin osui hyvin ja kun rupesin liikaa miettimään niin ei osunut ja tuli ravirikkoja, miniaskelia ja kaukaa loikkaisuja. Jalustimet oli edelleen kaulalla. Sain kommenttia että polvet keveämmiksi.
 
Tämäkin meni kuulemma niin hyvin että pienen hengähdystauon jälkeen meiltä toivottiin ympyrällä keskilaukkaa. Jalustimet sai ottaa alas sillä ope sanoi ettei tahdo keskilaukan puuttumisen jäävän jalustimista kiinni. Minulla oli joku näyttämisen tahto päällä ja vaikka aiemmin jo monesti jalustimista haaveilin niin nyt sitten jätin ne kaulalle. Tellusta irtosi isompaa laukkaa helposti. Ope muistutti että laukassakin hevosta pitää työstää ja jumpata. Kovin keveää meidän meno ei ollut mutta nyt taas askel osui hyvin puomille. Seuraavaksi vaihdettiin suuntaa ja mentiin muistaakseni harjoituslaukka ensin tähän suuntaan. Kelvosti meni. Sitten piti laukata niin lyhyttä laukkaa kun pystyi. Meillä Tellun kanssa säätely toimi näemmä paremmin kuin muilla koska keskilaukassa mentiin niin lujaa että piti voltata ja nyt lyhyessä laukassa oltiin muiden tientukkona. Paremminkin olisi toki voinut mennä. Maapuomin jälkeen kiihtyi hieman mutta maltoinpa odottaa ponnistuksen puomille ihan juureen.
 
Lopuksi mentiin vielä keskilaukkaa oikeaan kierrokseen. Nyt tuntui jo vähän siltä että hepo menee niin lujaa etten ole varma onko se hallussa. Ilmeni myös uusi ongelma kun maapuomilla hepo vaihdoi lähes joka kierroksella väärään laukkaan. Vaihdoin sitten ravin kautta takaisin. Yritin olla vetämättä sisältä ja johtaa paremmin mutta aika paljon stipluja tuli silti. Onneksi tätä ei kestänyt loputtomiin vaan sitten jalustimet sai ottaa takaisin ja loppuravit. Ope toivoi että mentäis suoraa uraa pitkin kun on pyöritty niin paljon ympyröillä. Tellu kiirehti ihan alkuun mutta nopeasti sain sen rauhottumaan. Mentiin sitten sangen leppoisaa ravia, edelleen tosin etupainoisena. Eipä tullut sapiskaa liian hitaasta menosta. Siitä ei sitten enää pitkään mennyt kun tunti loppui.
 
Tellu ainoana jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Hepo ei olisi malttanut seistä maneesissa vaan vietti ovelle. Vähän taluttelin sitä ja totesin ettei se paljoa kuuntele. Ei pysähdy ja lähtee omin lupinensa liikkeelle. Tallin pihalla vielä pludasin eli kastelin kenkäni vesilätäkössä, jonka jää ei ollutkaan kantavaa.
 
Enpä tullut tästä tallireissusta kovin onnelliseksi. Tuntui että olin vieraantunut Tellusta. Toisaalta selkäkipu haittasi omaa suoritusta niin paljon ettei osapanoksella kovin hyvää tulosta voi tullakaan. Vielä kun ratsukoita oli tunnilla niin monta niin voin jälkiviisaasti todeta että olisi ehkä sittenkin kannattanut jäädä kotiin. Selkä olisi kiittänyt ja Tellukin olisi päässyt vähemmällä. Pahinta oli taas autoon meneminen.
 
Ongelmia:
hepo oli aika jäykkä
selkään sattui
väärät laukat puomilla
 
Parannusta:
siirtymät käyntiin parani
laukassa oli hyvin säädeltävyyttä