Nyt kävi samoin kuin viime viikolla eli maanantai-iltana menin samalla ratsulla kuin tiistainakin eikä hepon selässä käynyt välillä muita. Sain siis tänään jatkaa treenausta Tellun kanssa, erittäin kiva juttu. Luvassa oli puomeja kuten pitikin ja toiveeseeni oli vastattu ja listassa luki että saa mennä halutessaan ilman satulaa. Rämäpäitä oli porukasta vain 3, loput 4 menivät satulan kanssa. Kelinä oli sateinen +16, joten oltiin maneesissa, koko tila käytössä. Ennen tunnille pääsyä Tellu piti hakea sisään (ei tullut nytkään yhtään vastaan ruohohoukuttimesta huolimatta muttei sentään lähtenyt karkuunkaan kuten yleensä), harjata (hieman äksyili, kavioiden putsaus meni hienosti) ja suitsia (se meni sentään tosi nätisti). Satulointi jätettiin välistä.

 
Maneesissa olin sen verran kokeilunhaluinen että piti könytä selkään ihan itse. Ilman penkkiä siitä ei varmaan ois tullut mitään mutta penkilläkin piti vähän aikaa tuijottaa selkää että tohonko olen loikkaamassa. Tellua kutitti pelkkä katse ja se väristeli harjaansa. Tarpeeksi pitkälle mahalleni ja siitä jalka yli. Tellu pysyi onneksi aloillaan, joten hyvin meni. Tänään otin eilisen vahingon takaisin enkä kävellyt pitkin ohjin kierroskaupalla vaan rupesin hommiin ja pyörittelemään voltteja jo ennen kuin ope (Sanna tänään) tuli. Onneksi sitten opetuskin aloitettiin käynnissä, ekaksi käskettiin testata että pidätteet ja pohkeet menee läpi ja vauhtia saa muutettua. Ravissa sitten sama juttu. Koska käsky kävi että kevyttä ravia niin minähän kevensin. Volttien verran välillä lusmusin ja istuin alas. Eilen tuntui muka hankalalta istua harjoitusravissa niin tänään tuntui muka hankalammalta keventää. Voi mua.
 
Alkuverkkatehtävänä mentiin pitkän sivun suuntaisesti ravipuomeja. Niitä oli kahdessa pätkässä n. 4 peräkkäin, toiset lyhyen ravin ja toiset pitkän ravin etäisyyksillä. Temponsäätelyä välissä siis. Välillä kevensin, välillä istuin harjotusravissa. Meni ihan ok mutta välillä vähän kopsui puomeihin. Tellu nosti ihanasti jalkojaan niiden yli, joten ravi ei pysynyt ihan samanlaisena. Sitä mentiin viitisen kertaa kumpaankin suuntaan.
 
Päivän tehtävä oli kovasti samanlainen kuin ekalla kerralla kun olin Sannan opetuksessa, sillonkin menin muuten Tellulla. Ovipäädyssä oli siis pääty-ympyrällä puomeja ja niiden väleihin piti ottaa 2 lyhyttä, 3 pitkää ja 4 lyhyttä laukka-askelta. Toinen puoli ympyrästä oli "hengähdysaluetta". Laukkaa mentiin 2 - 3 ratsukkoa kerrallaan ja muut sai työskennellä itsenäisesti muualla. Ekalla kerralla vasempaan kierrokseen laukatessa meidän laukka oli liian pientä. Laukkoja taisi tulla 2, 4 ja 5. Siitä se sitten parani mutta vika väli oli mun mielestä kaikkea muuta kuin pienellä laukalla hyvä. Tai sitten käänsin liian vähän ja epätasaisesti. Meillä meni Tellun kanssa laukat sangen hyvin ja tänään olin enemmänkin mielissäni siitä ettei meitä sitten laukkuutettu hirveän pitkään. 3 - 5 kierrosta taidettiin mennä keskimäärin, kahdesti kumpaankin suuntaan. Ekalla kerralla saattoi tulla stipluja mutta tosi hyvin sain korjattua. Pientä miinusta siitä että pari kertaa Tellu vaihtoi laukan puomilla vääräksi.
 
Tämän tunnin paras anti oli toisessa päässä tehty itsenäinen työskentely. Nyt pääsin pyörittelemään Tellun kanssa volttikahdeksikkoja käynnissä ja ravissa. Ja ihme tapahtui, Tellu myötäsi edestä! Ensimmäistä kertaa mulle ja jopa ravissa! Salaisuus oli tasainen ja kunnollinen ulko-ohjan tuki. Tänäänkin Tellu asettui tosi nahkeasti oikealle ja monesti löysin itseni vetämästä sisäohjasta ulko-ohjan ollessa paljon löysempänä. Kun otin ulko-ohjan tuen tasaiseksi enkä jäänyt sisältä kiinni niin Tellu palkitsi. Eihän se kovin tasaista ja täydellistä ollut mutta ravissakin päästiin useampi voltti turpa alhaalla kunnes tuli taas meidän vuoro lähteä laukkaamaan. Lopputunnista ei valitettavasti onnistunut enää niin hyvin, pyöreä ravipätkä taisi jäädä ainoaksi mutta käynnissä sain Tellun useamminkin alas. Huisia! Kuski väläytteli hangonkeksilookia. Näemmä omia tuntemuksia kannattaa kuunnella ja treenata sitä, minkä kokee hyödylliseksi. Tämä oli niitä elämäni suuria tavoitteita, paljonhan tässäkin on vielä parannettavaa mutta ei se onneksi ihan epätoivoista ole. Tellu on vielä siitäkin haastava, etten muista nähneeni sen menevän ravissa pyöreänä kellään (mikä ei siis tarkoita etteikö sellaista voisi tapahtua). Vain kahdella osaavalla ihmisellä muistan nähneeni sen käynnissä pyöreänä ja tästä päättelen että ihana kisaheppani ei ole niitä kaikista helpoimpia siinä hommassa.
 
Ihana tunti, mutta tällä kertaa ihan omilla (ja Tellun) ansioilla. Ja kaikki pysyivät kyydissä eikä mitään hämminkiäkään ollut. Hevonen sai kyllä isot kehut tästä tunnista. Tällä pysyn pitkään onnellisena :)
 
Ongelmia:
muutaman kerran laukka vaihtui puomeilla vääräksi
istuntaan ei tänään kiinnitetty huomiota (onko se ongelma?)
 
Parannusta:
puomitehtävä meni sangen hyvin
ilman satulaa oli kiva mennä
Tellu myötäsi mulle ekaa kertaa, ravissakin!!!