Tuntilukkarin mukaan piti olla koulutunti mutta kumman paljon puomeja ylitettiin siihen nähden. Ratsunani oli kolmatta kertaa elämässä Vappu. Ei kyllä tuntunut yhtään samalta Vapulta kuin kesällä. Tämä oli etupainoinen jyrä. Sellainen, joksi suokit yleensä miellän. Voih! Pakkasta oli -9 ja ratsukoita taisi tunnilla olla n. 6. Alkuverkassa positiivisena asiana että Vappu sentään kääntyi hyvin.

 
Puomit oli pitkien ja lyhyiden sivujen suuntaisesti uran sisäpuolella, peräkkäin niitä oli kolmesta kuuteen. Aluksi mentiin niitä käynnissä, pitkillä sivuilla lyhyin askelin ja lyhyillä pitkin. Jonkin verran kolinaa kuului ratsuni jaloista. Välillä Vappu askelsi töksähtävästi ja alaselkääni sattui. Huolestuttavaa, en pahemmin muista selkäkivuista kärsineeni. Sitten vaihdettiin raviin ja meillä oli edelleen hankaluuksia saada ravia lyhennettyä puomeille sopivaksi, välillä meni 2 puomia yhdellä askeleella. Pidempienkin askelien puomeille mentiin liian lujaa ja sielläkin kolisi. Niihin sentään rupesin saamaan juonesta kiinni ja hahmotin sitä että minkä verran pitää pidättää että näyttää siltä että liikutaan aina puomin verran eteenpäin yhdellä askeleella.
 
Välillä tehtiin laukkaympyröitäkin päihin, laukka olisi voinut nousta vielä nätimmin. Tuntui että vähän kaahotettiin. Ei yhtä pahasti kuin eilen Pinkillä mutta kuitenkin. Sitten ruvettiin tekemään puomien aikana ravin venytystä. Hitaasti sisään ja sitten eteenpäin päästäen. Meni aika pitkään ennen kuin tajusin että meidän kuuluu mennä superhitaasti sisään ja reipaskin ravi on vielä Vapun perusravia hitaampaa. Aluksi kaahotin menemään monta puomia kerralla enkä edes tajunnut. Onneksi sitten kun tajusin etten hahmota monestako puomista mennään kerralla yli niin Ankki luki ajatukseni ja kertoi sen aina. Tässä piti tehdä vielä aika monta bonuskierrosta ennen ku saatiin onnistuminen.
 
Lopuksi mentiin tehtävää vielä toisinpäin. Isosti sisään ja hidastus loppuun. Ehkä jopa vielä vaikeampaa. Pidätteet ei menneet läpi, joten tein sitten omatoimisia pysähdyksiä. Vähän vyörymistä oli mutta onneksi parani. Saatiin sitten melko pian askeleet osumaan puomeille (niiden väliin siis). Ankki totesi että tuskin se tästä enää paranee kun sekä ratsu että kuski hyytyy niin annetaan olla. Olin siihen ihan tyytyväinen.
 
Loppuravissa en saanut Vappua yhtään sen pyöreämmäksi tai kuuliaisemmaksi kuin alussakaan. En sitten vissiin ollut sille tarpeeksi tiukkana. Tylysti pitää todeta etten kyllä pahemmin Vapusta enää tykännyt. Talliin mennessä harjoteltiin Vapunkin kanssa talutusta. Hetken meni ennen kuin Vappukin ymmärsi että pomoa pitää kunnioittaa. Olisi taas saattanut auttaa jos sen olisi tehnyt jo ennen tuntia.
 
Ongelmia:
epätahdikas kuski
etupainoinen jyrä ratsuna
hepo veti ohjia välillä pitkiksi
kuski ei huomanut monenko puomin yli mentiin
kuski taisi kenottaa vinossa
 
Parannusta:
liikkui ainakin reippaasti
kääntyi hyvin volteille