Ennen tuntia kuulin että koska on niin lämmintä niin saatetaan mennä merelle. Toinen vaihtoehto ois koulua. En ollut kovin riemuissani. Ja niinhän siinä kävi että mentiin merelle. Hepokseni sain yllättäen Dozzin. Lämpöä oli +25 ja aurinkoista, ratsukoita yhteensä 10 vai 11.

 
Kyytiin hyppäsin penkin päältä. Ekalla kerralla vähän turhan pitkälle ja kun nostin jalan selän yli niin kiepsahdin kyljelle roikkumaan. En onnistunut/jaksanut vääntäytyä siitä kyytiin joten lausuin taikasanan (laskeudun) ja tulin alas. Seuraava yritys onnistui paremmin. Ilman tuolia ei olisi ollut mitään toivoa mutta pienempien ponien kyytiin pompittiin maastakin. Tuskin olisin niidenkään kyytiin päässyt ilman apuvälineitä.
 
Dozzin kyydissä oli huomattavasti helpompi olla kuin Ellin. Miinusta tuli isosta säästä, jonka takia jätin keventämisen suosiolla väliin. Kertaalleen tuli testattua erään opettajan mainitsema "litistynyt marsu", auts. Ravi oli suht tasaista ja laukkakin nousi. Pientä vetelyyttä oli havaittavissa ilman raippaa alkuverkassa. Lätkin sitten epäammattimaisesti vauhtia kädellä lautasille. Pohkeiden käyttökin oli lähinnä kantapäillä koputtelua. Merelle piti ottaa raippa mukaan ja helpottihan se menoa. Tällä kertaa mentiin jopa ravilla eestaas.
 
Dozzi meni mukisematta mereen mutta suurin osa ajasta meni kyllä hevosen kaviot pohjassa. Vesi tuntui kylmemmältä kuin viikko sitten mutta oli edelleen melko lämmintä. Syvemmälle Dozzi liikkui vähän nahkeasti eikä uinut yhtään poispäin. Kun se lähti uimaan niin turpa kääntyi aina takaisin kohti rantaa. Selässä pysyi kivasti eikä hepo tehnyt mitään arvaamatonta. Harjassakaan ei tarvinnut roikkua kuin aivan hetkittäin. Tällä kertaa aika meni tosi äkkiä.
 
Lopuksi mentiin vielä matalaan veteen laukkaamaan. Dozzilla onnistui laukkaaminen myös syvässä vedessä ihan oma-alotteisesti :) Matalalle mennessä rupesi roiskumaan niin pahasti että kastuin naamaa myöten. Ensin laukattiin ympyrällä, sitten mentiin rantaa pitkin kauemmas. Takaisinpäin Dozzi ampaisi kavereiden ohi, joten päätin että usvatetaan sitten kunnolla. En ole koskaan ennen laukannut noin lujaa ilman satulaa. Oli huippua. Kun kaverit rupesi lähestymään niin mietin vain että mistä välistä mennään. Sitten tuli joku ohjaus- tai tasapainovirhe ja sinkosin kaarella veteen. Vaikka kohta oli hyvin matala niin silti sinne pääsi umpisukelluksiin. Onneksi rannalla oli kiinniottajat hevoselle. Selkään piti mennä punttaamalla takas. Ja laukka päälle uudestaan mutta tällä kertaa hillitysti. Tuossa olisin kyllä vähän fiksummin toimimalla voinut välttää uimahypyn. Jarruttaminen ois voinut olla hyödyllistä.
 
Laukataan rantavedessä. Kuvasta kiitos Sallalle ja Emmalle joka kuvasi.
 
Sitten ravailtiinkin jo takasin tallille. Siististä osastosta ei ollut enää jälkeäkään. En ollut tunnin ainoa tipahtaja, mutta omissa puuhissa oli niin paljon keskittymistä etten muiden tekemisiä pahemmin huomannut. Ihan mukavaa oli mutta oon edelleen sitä mieltä että vähän turhan arvokasta maksaa normi tuntihinta vesileikeistä. Ens viikolla on toivottavasti opetusta tarjolla.
 
Loppuillan havaintoja: Kun otin märät ratsihousut pois niin olin selästä alushousuja myöten hiekassa. Kuvittelin tipahtaneeni mahalleni mutta näemmä en, sillä sen on pakko olla pohjahiekkaa.
Illan vika tunti teki railakkaamman uittolenkin kun osa hevosista kävi välillä pyrähtämässä tallilla.
Kerrankin kun tipahduksesta kuuluu plumps eikä tömps niin mulla on ranne kipeänä. En ymmärrä.
 
Ongelmia:
Dozzi ei tahtonut mennä kovin syvälle
kuskin puljaus
ranteessa mustelma
nimettömän reikä on kasvanut, taas ihan hyvä viettää pitkä viikonloppu ilman hevosia
 
Parannusta:
kyydissä oli paljon helpompi pysyä kuin Ellillä
vauhtia ei välillä puuttunut
 
Uimahyppy. Kuvasta kiitos Sallalle ja Emmalle joka kuvasi.