Sunnuntaiaamun alkuun oli estekisat Saaralla. Ratakorkeus 90 cm ja arvostelu A367.1. Perusradalla eli ykkösvaiheessa esteet 1 - 7 ja uusinnassa eli kakkosvaiheessa 8 - 11. Ratsukoita kolmosluokassa oli lopulta vain 6 ja meidän hyppyvuoro oli vikana. Pohdin että jos kisat venyy pahasti niin pyytäisin saada hypätä kankikurssin takia vähän aiemmin.

 
Aamulla yritin taas olla muka hyvissä ajoin liikkeellä. Saaran tallilla olin ilmottautumassa 9.30 kun kisat oli alkaneet jo ysiltä. Säikähdin hirveästi että nyt on kiire kun ekan luokan palkintojenjako oli jo menossa. Pikavauhtia Aaltikselle, Tellu sisään ja harjaus, siinä meni noin vartti, sitten säntäsin takas Saaralle katsomaan ehdinkö vielä videoida Annen menoa. Eipä ollut luokka edes alkanutkaan vielä kun olin jo takas kisapaikalla. Mietin ensin ryntäämistä Tellun luo tässä välissä mutta tulin järkiini ja ajattelin että jos seuraavienkin luokkien välissä on yli parinkymmenen minuutin tauko niin ehdin hyvin.
 
70-luokan lopussa siis takaisin Tellun luo ja ratsun varustaminen sekä omien kisakamppeiden pukeminen. Mentiin sitten Saaralle kävelemään, minä taluttaen. Esteiden nostaminen ja pelokkeiden lisääminen oli vielä melko pitkään kesken. Sitten oli rataan tutustuminen ja Anne ystävällisesti talutti Tellua sen aikaa. Kävelin radan vielä läpi ja suunnittelin uusintaan tiukat reittini. Seiskalta maalilinjan yli ja kakkosen sisäpuolelta kasille. Kasi vähän vinosti. Ysiltä nelosen ja seiskan välistä kympille jos kääntyy. Pelokkeisiin en kiinnittänyt pahemmin huomiota, samanlaisia kuin ennenkin. Onneksi ei ollut kammoksumaani vesimattoa.
 
Oma tulkinta ratapiirroksesta. Kakkosen ja kolmosen väli oli n. 24 metriä ja sarjan väli n. 7 metriä.
 
Sitten loikkasin kyytiin ja menin kentällä hetken ravia, sitten laukkaa. Lämmintä oli +8 ja pilvistä. Kenttä oli paikoitellen aavistuksen märkä muttei huolettanut verkkahyppyjen kannalta. Tellu toimi sangen kivasti, kaasu, jarru ja ohjaus toimi hyvin. Luokka eteni aika kovaa vauhtia. Sitten mentiin verkkahypyt melko tiiviiseen tahtiin. Kolmesti ristikko, sitten pystyhyppyjä, vinohyppyjä ja okseria ja sitäkin vinosti. Pysty tipahti kerran kun hypättiin se vinosti ja okserille tuli kielto kun Tellun mielestä sitä ei ihan niin vinoon voinut hypätä. Päästiin kuitenkin lopulta puhtaasti yli. Verkkavalvojaa ei vaan näkynyt koko sinä aikana kun olin kentällä ratsailla. Onneksi Anne hoiti esteiden kunnossapidon.
 
Edellisen suorituksen aikana odottava ratsukko seisoi ovensuussa. Esteitä ei siis päässyt haistelemaan. Suunnittelin taas että heti kun pääsen sisään niin käydään katsomassa peilipääty. Mentiin sinne ensin ravilla, pätkä laukkaakin. Siinä vaiheessa tuttu tuomari rupesi jo huutelemaan tervehdyksen perään. Vastasin että hetki vain kun käydään täällä ensin. Huiskuttelin sitten tervehdyksen ravista ja saatiin lähtömerkki. Ratsu ympäri ja hyvä laukka päälle. Tällä kertaa tuli jopa ihan hyvä hyppy ekalle esteelle. Kaarre mentiin turvallisen isosti oikomatta mutta kakkosta kohti suoristaessa Tellu rupesi empimään. Pohkeet kiinni että mene mutta jäkitys paheni. Juuri ennen estettä ehdin näppäistä raipalla kaulallekin (raippa oli väärässä kädessä) mutta Tellu päätti jättää hyppäämättä ja veti vasemmalle. En päästänyt esteestä ohi vaan käänsin oikealle. Siitä sitten voltti vasemmalle ja uusi yritys. Sitten päästiin yli eikä loppuradassa ole pahaa sanottavaa. Laukat oikein, ponnistuspaikat ihan kohdillaan. Sarjan jälkimmäiseen kolahti mutta pysyi kuitenkin ylhäällä. Seiskan jälkeen käänsin kuitenkin piruuttani kakkosen sisäpuolelta, josta olisin jatkanut, jos olisin saanut. Kaarre meni vähän pitkäksi mutta sillä ei nyt ollut väliä. Aikaratsastus jäi tänään välistä.
 
Tietenkin vähän harmittaa kun ei tullut puhdasta mutta tämä oli kuitenkin vasta meidän toinen ysikymppi ja kieltoa lukuunottamatta meni sangen hyvin. Neljännet kisat tälle vuodelle kun jäin ilman ruusuketta. Oma tulos lienee viides kuudesta. Kuskina en oikein osaa sanoa mitä ois pitänyt tehdä toisin että oltais päästy kakkosesta ekalla yrityksellä yli. Helpointa ois ollut esteen näyttäminen etukäteen mutta valitettavasti mun mielestäni eri esteet on pelottavia kuin Tellun mielestä enkä hevosportin pelottavuutta tajunnut vaikka kakkosluokassakin moni ratsu sitä katteli. Lisää erikoisesteiden hyppäämistreeniä ja kuskille apuja miten saada epäröivä ratsu hyppäämään vaikka väkisin.
 
Kisoista selvittiin melko täydellisellä aikataululla takas. Satuloinnin kohentaminen ja suitsien vaihto, kuskilta turvaliivi pois, raipan vaihto ja kannukset jalkaan ja sitten leikkimään kouluratsukkoa maneesiin juuri ajallaan.