Oma versio ratapiirroksesta. Kakkonen on viuhka, jollaisia ei omistajakaan muistanut koskaan ennen hypänneensä.

 

Hepo hyppäsi vauhdikkaan puhtaan radan alle. Sitten kuskin vaihto. Ite ehdin pienen hetken kävellä ennen yhteisverkkaa. Verkka oli siis maneesissa kuten kisatkin. Easy ei ollut kyttäillyt siellä mitään, joten en erityisemmin käynyt sille esteitäkään näyttämässä. Alkuun vähän ravia ja sitten laukkaa. Oikea kierros ensin. Verkkaesteenä hypättiin ensin vitosta vähän matalampana kahdesti. Ratsu tuntui yllättävän rauhalliselta. Kun este nousi ysikymppiin rupesi sitä hepon omaakin vauhtia taas löytymään tuttuun tapaan. Sitten vaihdettiin verkkasuunta vasempaan ja selkäni ei tykännyt vasemmasta laukasta yhtään. Vähän yritin volttaillakin mutta aika kivuliasta oli. Hammasta purren siis. Verkkaesteenä hypättiin viuhka. Kukaan ei tahtonut hypätä sitä matalana, joten mentiin kahdesti kisakorkeudessa. Saattoi olla n. 80 cm. Ei mitään mutinoita ratsulta mutta se vähän kiihdytteli ja jälkimmäinen kerta hypättiin melko läheltä. Hyvin kiipesi yli ja ajattelin ettei se tuosta enää toistoilla parane.

 

Yhden ratsukon suorituksen ajan oltiin ulkona. Yritin rentouttaa itseäni mentaaliharjoituksella mutta se jäi aika lyhyeen kun en jaksanut keskittyä ja totesin ettei tässä niin pahasti jännitä. Edellisen ratsukon suorituksen ajaksi päästiin maneesiin.

 

Tervehdys, voltti alle ja menoksi. Vasen laukka ja ykköselle olikin aika pitkä matka. Yli ihan kelvollisesti. Kakkonen ponnistettiin taas melko läheltä mutta hepo sai jalkansa esteestä yli. Kolmosellekin oli taas pitkähkö matka ja siitä yli. Sitten kaarre vasempaan neloselle. Välissä tajusin että vauhti ei riitä neljään laukkaan ja pyysin vähän eteen. Vitoselle ajauduttiin vähän vasempaan reunaan. Neljällä päästiin sitten hyvin mutta esteen jälkeen vauhti kiihtyi liikaa. Takamus penkkiin, kunnon jarrutus ja kääntö. Kutoseen vähän kolahti mutta ylhäällä pysyi. Kutosen jälkeen olin ajatellut kääntää nelosen sisäpuolelta. Tajusin liian myöhään ja kiersin nelosen suosiolla. Siinä oli aikaa korjata väärä laukkakin ravin kautta. Sarjalle mentiin suht lujaa ja lähdettiin ehkä aavistuksen kaukaa. A-osa kolahti mutta pysyi ylhäällä. B-osa näytti pelottavan leveältä okserilta. Ei himmailuja välissä vaan pohkeet kiinni ja siitäkin yli. Alastulossa ratsu sitten katosikin alta ja ennen kuin tajusin olin itsekin heittänyt kuperkeikkaa. Sekunneissa oltiin takaisin tolpillamme ja ite kyselin että kaatuiko Easy vaikka päivänselväähän se oli kun hepo oli ihan hiekkainen. Pysyipä itellä ohjat kädessäkin. Sen verran huomasin että kun kierähdin maassa niin hevosen pää oli jossain vieressä.

 

Kaiuttimista kuului että ekalle vaiheelle saatiin aika ja toiselta vaiheelta hylättiin satulasta suistumisen takia. Ite siinä jupisin että sehän oli kumoonratsastus. Ite olin ihan kunnossa mutta ratsun kunto testattiin ravauttamalla kentällä. Könkkäsi siinä sen verran pahasti että minäkin huomasin. Jaloissa ei kuitenkaan tuntunut tai näkynyt mitään. Ensiapuna kylmättiin hangessa.

 

Easy kuitenkin voitti luokan omistajansa kanssa. Kelpo aika meillekin olisi tullut mutta turha sitä on jossitella. Yleisöstä sain sitten hyvin kärkkäitä kommentteja siitä, miten ratsu oli jo ennen sarjaa niin pahasti etupainoinen että kumoonmeno oli lähes selviö. Kommentit harmittivat enemmän kuin meidän kumoutuminen.

 

Meidän suoritus kumoutumisineen: http://www.youtube.com/watch?v=MhSRYDD5mis

Minnalle kiitos kuvaamisesta.

 

Valitettavasti tämä ei sitten ollut aprillipilaa. Elämän ensimmäinen kumoon ratsastus.